Kirjailija Tommi Melender kuvaa omaa työtään käsittelevässä esseessään, miten haastavaa hänellä on ollut irtautua palkkatyöstä ja ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi. Se ei ole tuntunut ainoastaan taloudellisesta riskiltä, vaan moraaliselta sellaiselta. Mitä muut mahtavat ajatella, jos en ole palkkatöissä?
Melenderin pelossa kiteytyy palkkatyön luonne suomalaisille pyhänä asiana, jonka kyseenalaistaminen on yhä sosiaalinen riski. Sen kritisoiminen on vastoin sitä, minkä moni kokee tärkeäksi ja minkä eteen uhrataan iso osa valveillaoloajasta.
Moraaliselta kannalta palkkatyössä kiteytyy ajatus samassa venessä olemisesta, jossa jokaisen on äyskäröitävä vettä veneestä. Jokaisen kynnelle kykenevän on osallistuttava työmarkkinoille ja tarjouduttava sellaiseen työhön, jossa tekijää tarvitaan. Työstä saadulla korvauksella voi sitten keskittyä tärkeisiin asioihin.
Työ on velvollisuus, jota on tehtävä. Tykkäät tai et.
Työtä voidaan kuitenkin lähestyä monesta näkökulmasta, ja tämä käsitys on yksi mahdollinen. Työ voi olla onneksi muuta. Työtä ei tarvitse lähestyä pelkkänä kauppatavarana, vaan työlle voi ja saa olla syvempiä tarkoituksia. Työn avulla muutetaan maailmaan ja sillä jätetään maailmaan oma jälki.
Työn voi nähdä myös käsityöläisyytenä.1
Käsityöläisen tunnistaa hänen työhön liittyvistä päämääristään. Hän ei toteuta jonkun muun intressiä, vaan hänen kiinnostuksensa työhön tulee hänestä itsestään. Hän haluaa saada työllään aikaan jotain hänelle itsellensä tärkeää. Hänelle työ on jotain muuta kuin oman osaamisensa myymistä markkinoilla.
Hän voi olla intohimolleen omistautuva kirjailija, joka jättää palkkatyönsä ja keskittyy kirjojensa kirjoittamiseen. Hän voi olla taiteilija tai Linus Torvaldsin kaltainen ohjelmoija luomassa omaa käyttöjärjestelmäänsä. Hänet voi löytää myös palkkatyössä, jossa hänellä on siinä tarpeeksi vapautta.
Tässä ajattelutavassa työtä ei tehdä vain taloudellisen tai moraalisen pakon edestä. Käsityöläinen haluaa tehdä työtä, koska sen avulla hän kykenee saamaan aikaan jotain sellaista, mistä hän voi olla ylpeä: katsokaa mitä olen saanut aikaan! Hän saa intohimonsa hyvin tehdystä työstä: kun koodirivit tuottavat halutun tehtävän tai hänen lauseensa tuovat esiin ajatuksen oivaltavasti.
Käsityöläinen ei ole kuitenkaan mikään yksinäinen susi. Hän tunnistaa, miten tehdäkseen hyvää työtä hän tarvitsee muita. Hän verkostoituu muiden kanssa oman työnsä kehittämiseksi. Hän ei koe muita kilpakumppaneina, koska hän ei suhtaudu omaan työhönsä vertaamisen kautta. Hän vain haluaa tehdä niin hyvää jälkeä kuin mahdollista ja ottaa mielellään siihen muilta apua. Hän suhtautuu itseensä nöyrästi ja tunnistaa mahdollisuutensa työnsä kehittämiseen.
Työ ei ole käsityöläisen ajattelutavassa muille kelpaamisen mittari, vaan se on intohimoa tehdä jotain mahdollisimman hyvin. Työ ei ensisijaisesti ole oman osaamisensa myymistä, vaikka toki myös käsityöläinen tarvitsee työstään palkkion. Käsityöläisen missiona ei ole saada veropäivänä nimeänsä lehteen, vaan hän keskittyy enemmän työnsä sisältöön kuin kunnianhimoon.
Käsityöläinen ei ole kuitenkaan yksinäinen sankari, joka on irtaantunut muusta yhteiskunnasta. Myös hän on riippuvainen muista ihmisistä ja heidän mielipiteistään, kuten Melender kuvaa toisessa esseessään:
Olen riippuvainen siitä, miten työtäni arvostetaan. Jos tekstini eivät vakuuta kustantamoa, se lakkaa julkaisemasta kirjojani. Jos tekstini eivät vakuuta kriitikoita, he haukkuvat kirjani tai jättävät ne arvostelematta. Jos tekstini eivät vakuuta lukijoita, he lakkaavat ostamasta tai lainaamasta kirjojani.
Vaikka käsityöläisellä saa olla oma vahva näkemyksensä hyvästä työstä, niin myös hänen on välillä syytä pohtia sitä suhteessa muihin ihmisiin: mitä muu maailma tarvitsee juuri nyt ja miten hän voi tässä olla avuksi? Hän pohtii oman työnsä eettisyyttä: miksi tätä teen, miten sen teen ja mitä siitä seuraa?
Käsityöläisyys kutsuu haluun tuntea ylpeyttä omasta työstään. Haluun tehdä omaa työtään mahdollisimman hyvin. Haluun olla motivoitunut siitä, mitä tekee. Se on sisäistä paloa, mutta sen ei tarvitse olla muista ihmisistä irrallisista.
Käsityöläisen ajattelutapa korostaa ylpeyttä omasta työstään, mutta sen tunteminen ei nykyisin ole niin helppoa. Nykytyössä on monia paineita olla jonkinlainen ja tehdä asioita jollain tietyllä tapaa.
Esimerkiksi akateemisessa maailmassa korostuu tutkijan määrällisen tuottavuuden ihannointi laadun sijaan ja kilpailun ajatellaan olevan akateemista maailmaa eteenpäin vievä voima. Tällaiset ajatukset vahingoittavat tutkijuuteen käsityöläisen tavoin suhtautuvan sisäistä paloa ja halua tehdä hyvää työtä.2 Nämä odotukset muokkaavat tutkijaa näiden odotusten kaltaisiksi, jolloin tutkijan työstä helposti katoaa merkitys ja on vaarana uupua.
Tuottavuusvaatimukset ovat ravisuttaneet myös monen muun alan käsityöläisyyttä. Kun hoitaja tai opettaja ei saa tarpeeksi aikaa keskittyä hyvän työn tekemiseen, vaan resurssit menevät vain päivästä toiseen selviämiseen, niin ei ole mikään ihme, jos työ ei tunnu enää kutsumustyöltä.
Palkkatyö voi mahdollistaa työntekijälle käsityöläisyyttä, mutta sitä ei tehdä nykytyössä helpoksi. Käsityöläiset ovat motivoituneita tekemään hyvää työtä, mutta työnantajan ja työntekijän käsitykset hyvyydestä eivät aina kohtaa. Hyvä työnantaja osaa nähdä käsityöläisyyden potentiaalin työntekijän sitoutumisen ja jaksamisen näkökulmasta. Käsityöläisyys motivoi ja auttaa voimaan hyvin.
Samoin on vaikea tuntea ylpeyttä omasta työstään, jos kokee tekevänsä sitä eettisesti väärin. Monia aloja puhuttavasta eettisessä stressissä on kyse juuri tästä: työpaineiden vuoksi joutuu tehdä mielestään eettisesti vääriä valintoja. Ei ole vain aikaa tehdä hyvää työtä, vaikka sitä haluaisi tehdä.
On totta, että käsityöläisyyden ihanne ei ole nykytyössä aina mahdollista, mutta silti sitä voisi käyttää työn suuntaa hahmottavana työkaluna.
Olla innoissaan työstään ja kokea se merkitykselliseksi on yksi hienoimmista tunteista. Tämän saavuttamisessa käsityöläisyys voi auttaa. Se saa keskittymään hyvän ja merkityksellinen työn tekemiseen. Se auttaa muodostamaan työstä sellaisen tarinan, jossa on mahdollisuuksia kehittymiseen. Se myös auttaa oman kurssin pitämisessä nykytyöelämän nopeasti vaihtuvissa odotuksissa.
Käsityöläisyyden ajattelutapa kitetytyy lopulta tähän kysymykseen: Mitä jos tekisimme työtä sen vuoksi, että haluamme tehdä sitä?
Kiitos kun luit! Jos esseeni herätti ajatuksia, niin olisi mahtavaa, jos toisit niitä esiin kommenteissa. Jos haluat lukea lisää ajankohtaisista yhteiskunnallisista ongelmista, niin voit liittyä kerran viikossa ilmestyvän uutiskirjeen tilaajaksi tästä:
Kuvat ovat peräisin Stable Diffusion Beta nimisestä tekoälystä.
Käytän tässä innoittajana sosiologi Richard Sennettin (2008) The Craftsman teosta. Jos haluat enemmän self-help tyylisen oppaan käsityöläisyyteen, niin suosittelen Cal Newportin (2012) So Good They Can’t Ignore You.
C. Wright Millsin (2015) esseestä Intellektuaalinen Ammattitaito (eng. Intellectual Craftmanship) löytyy mielenkiintoisia näkökulmia käsityöläisyyden toteuttamiseen tutkijana. Sen voi lukea sosiologian klassikosta Sosiologinen mielikuvitus (ss. 222–258).
Niin ihanaa luettavaa. Itse olen varmasti ”ajatustyöläinen”
Oli vapauttavaa huomata, että kun vapautui 8-16 työstä kokonaan, avautui kuin uusi maailma.