Miksi kirjoittaa uutiskirjettä, blogia tai vaikkapa Instagram-julkaisuja lukemastaan? Itselleni tärkein syy löytyy kirjoittamisen hyödyistä. Tässä kirjeessä pohdin myös kirjoittajaäänen löytämistä kirjoittamisen avulla.
Kirjoitan, jotta voin ajatella. Kyllä, hieman klisee, mutta vain hieman. Tajusin sen nimittäin vasta väitöskirjan myötä: kirjoittamista voi tosiaan käyttää työkaluna oivaltamiseen ja ajatusten selkeyttämiseen. Minusta jopa tuntuu, etten voi ajatella selkeästi ilman kirjoittamista. Kirjoittamalla voin tarttua niihin epäselviin ajatusten tynkiin, luoda niistä jonkun uuden kokonaisuuden ja kokea oivalluksen: ahaa, näin se voisi siis mennä.
Siksi kirjoitan tätä uutiskirjettä osittain myös itselleni. Haluan selventää jotain mielenkiintoista lukemaani ajatusta. Se voi olla joku sellainen ajatus, jota kirjoittaja ei välttämättä ole edes tarkoittanut. Esimerkiksi kirjoitukseni aidon itsensä löytämisestä oli tällainen. Viime kirjeessäni halusin taas tajuta, miksi Ehrenreich on niin kriittinen positiivista ajattelua kohtaan.
Kirjoitan oppiakseni. Lukiessani merkitsen muistiin kohtia, jotka ovat minusta mielenkiintoisia. Myöhemmin kirjoitan näitä omin sanoin muistiinpanoihini. Muistiinpanoni muodostavat sen materiaalin, josta lähden sitten kirjoittamaan. Aloitan jokaisen kirjoituksen selailemalla aiheeseen liittyviä muistiinpanojani, kerään ne yhteen ja aloitan muokkaamaan kirjoituksesta kokonaisuutta. Myöhemmin haen taas uutta materiaalia muistiinpanoistani.
Lukemisella ja kirjoittamisella on molemmilla sama tarkoitus: auttaa minua tajuamaan asioita, joita koen tärkeäksi. Luen, kirjoitan mielenkiintoisimmat ajatukset muistiin ja kirjoittaessani hyödynnän näitä ajatuksia lukemastani. Muistiinpanotekniikoista innostuneet kutsuvat näitä muistiinpanokokoelmia jopa toisiksi aivoiksi (second brain). Nämä toiset aivot muistuttavat niistä mielenkiintoisista ajatuksista, joita olemme jo unohtaneet. Kun kirjoitan, niin käyn tietyllä tavalla keskustelua omien muistiinpanojeni kanssa.
Muistiinpanojen tärkeyden ohella olen oivaltanut erilaisten kirjoitustyylien merkityksen. Kun ei ole pakko yrittää matkia sitä akateemista kieltä, niin voi etsiä vapaammin omaa ääntään. Tämä uutiskirje on mahdollistanut tällaisen kokeilemisen. Olen huomannut, että yritän täällä esimerkiksi tehdä pesäeroa sellaiseen tutkijamaiseen “tiedän miten asiat ovat ja kerron nyt sinulle siitä” ja toisaalta sellaiseen julistavaan “tässä 12 elämänohjetta” tapaan.
Olen aina pitänyt sellaisesta esseetyylistä, jossa asioita lähestytään monista näkökulmista eikä kaiken tarvitse olla niin kauhean yksinkertaista ja selkeää. Epävarmuuden ja monimutkaisuuden saa tuoda vapaasti esiin. Silti teksti soljuu hyvin ja lukijan on helppo pysyä mukana. Tällainen esseetyyli vaatii kuitenkin paljon opettelua enkä vielä osaa sitä kovin hyvin. Se on kuitenkin sellaista, mitä haluaisin tässä uutiskirjeessä jatkossa yrittää tehdä.
Epävarmuus liittyy muutenkin keskeisellä tavalla siihen, miten lähestyn kirjoittamista. Yritän olla ottamatta liikaa paineita kirjoittamisesta, sillä muuten en saisi mitään aikaan. Oli helpottavaa lukea, miten esimerkiksi sellainen kuin Karl Ove Knausgård kokee myös epävarmuutta kirjoittajana. Tällaista uutiskirjettä hän tuskin tekisi, mutta onneksi ei tarvitse olla Knausgård.
Kirjoittamiseen liittyvässä epävarmuudessa olen kokenut hyödylliseksi sen, etten ota itseäni liian vakavasti. Näin osaan kirjoittaa asiasta nyt, ja huomenna ehkä paremmin. En siis tarvitse mielentilaa fake it until you make it. Joskus toki v jälkeenpäin nolottaa omat tekstit, mutta toisaalta se on myös ihan hyvä.1 Eikö se toisaalta kerro, että osaisi tehdä jotain paremmin nyt? On siis kehittynyt eteenpäin siitä aiemmasta versiosta.
Pidän tämän uutiskirjeen kirjoittamisesta ja se auttaa minua ajattelemaan selkeämmin myös työhöni liittyviä ajatuksia. Kirjoittamalla asioista opin niistä. Iloani ja motivaatiotani lisää myös se, miten uutiskirjeeni on löytänyt muita samoista aiheista kiinnostuneita. Tästä on kiva jatkaa!
Olisi mielenkiintoista kuulla myös sinun ajatuksiasi kirjoittamisesta. Minkälaisia rutiineja sinulla on kirjoittamisen suhteen? Entä minkälaisia oivalluksia olet esimerkiksi kirjoittajaääntäsi ajatellen?
Muutamia linkkejä
1.
Mitä se tarkoittaa, että pitäisi kirjoittaa joka päivä? Se ei tämän kirjoituksen mukaan ole edes välttämättä hyödyksi. Kirjoittamisen sijaan pitäisi ajatella joka päivä. Tästä näkökulmasta erilaisten muistiinpanojen kirjoittaminen, ideointi metsäkävelyllä tai vaikkapa saunassa voi olla jopa hyödyllisempää kuin pelkkä kirjoittaminen. Toki, kuten edellä kerroin, itselleni auttaa omien ajatusten jäsentäminen kirjoittamalla, mutta tärkein pointti tässä on se, että sen kässärin kanssa eteneminen ei aina tarkoita sen kässärin kirjoittamista. Vaikka paperilla ei etene, niin ajatukset sen ympärillä voivat edetä paljonkin.
2.
Kulttuurihistorioitsija Marika Haatajan haastattelussa Suomen Kuvalehdessä (15.9.2022) oli mielenkiintoisia ajatuksia tutkijan urasta ja tutkimuksen popularisoimisesta. Haatajaa “ahdisti ajatus siitä, että joutuisi yliopistolla tuottamaan tieteellisiä artikkeleja samanlaisella sarjatuotannolla kuin käsityöläiset kuppeja saadakseen rahoitusta ja edetäkseen korkeampiin asemiin”. Tutkimuksia luetaan vähän ja Haatajalla ei ollut motivaatiota kirjoittaa “ei-kenellekään”. Tietokirjailijana (ks. tuore Ihmisiä nautinnon ajassa, 2022) hän haluaa tehdä yhteiskunnallista ja humanistista tietoa ymmärrettäväksi suurelle yleisölle.
3.
Kirjoitin aiemmin tiedollisesta epävarmuudesta ja sen positiivisista puolista, mutta tämä Harri Jalosen artikkeli tietämättömyyden negatiivisista puolista on hyvää vastapuhetta sille. On myös intressejä, joissa halutaan käyttää tiedollista epävarmuutta hyväksi. Yksi esimerkki tästä on tupakkateollisuus.
Tällaiseen itsereflektioon liittyen kannattaa lukea Antti Eskolan (2009) Mikä henki meitä kantaa: Katselen työni jälkiä. Pidän Eskolan tavasta purkaa rehellisesti sitä, mihin on joskus aiemmin uskonut ja samoin myös tuoda ilmi omaa tiedollista epävarmuuttaan.
Kiva lukea tällaisia pihdintoja. Kirjoitin pienen puheenvuoron (akateemisen) kirjoittamisen vaikeudesta ja viettelevyydestä Ilmiöön. Se julkaistaan jossain vaiheessa syyskuun aikana.