Sanoja kaihertaville tunteille
Ajassamme on tarve sellaisille sanoille, joilla pystymme tavoittamaan mykkien ja mieltä kaihertavien piiloutuvien tunteiden yhteiskunnalliset juuret
Jos ilmiölle ei ole sanaa, sitä on vaikea hahmottaa. Sitä ei oikeastaan ole. On vain mykkä tunne jostakin, joka kaihertaa. - Mari Manninen (HS.fi)
Mykkiä, kaihertavia tunteita, joita on vaikea sanoilla hahmottaa.
Toimittaja Mari Manninen kertoo kolumnissaan kiinalaisten nuorten käyttämistä fraaseista. Muotifraasilla bai lan nuoret kuvaavat tavoitteista luopumista, koska niitä on niin haastavaa saavuttaa. Fraasilla tang ping nuoret viittaavat elämäntapaan, jossa on vain vähän toiveita, koska tavoitteista on luovuttu.
Fraaseilla nuoret hahmottavat omaa, mutta myös heidän yhteiskuntansa suuntaa. Yhteiskunnallista näissä fraaseissa on se, ettei niissä jäädä ainoastaan henkilökohtaisten tunteiden tasolle, vaan niillä nuoret liittävät tilanteensa laajempaan kysymykseen heidän yhteiskuntansa suunnan mielekkyydestä.
Ilmiön synkkyydestä huolimatta, tällaiset uudet sanat ovat virkistäviä ajassa, jossa suunnistamme niin kovin usein yksilöön itseensä kohdistuvilla sanoilla. Sellaisilla sanoilla, jotka keskittävät katseemme nimenomaan meihin itseemme: minun työuupumukseni, minun yksinäisyyteni, minun häpeäni. Tuntuu kuin meiltä puuttuisi sanoja, joilla voisimme nähdä tilanteemme yhteiskunnalliset taustat. Esimerkiksi työuupumuksen suhteen ongelma ja ratkaisu paikantuu vain minuun: minä suoritan liikaa, jolloin ratkaisuna on se, että minä leppoistan elämääni.
Onneksi yhteiskunnallisempi ajattelu voi auttaa sellaisten yhteisten sanojen löytämisessä, joiden kautta tulee mahdolliseksi selkeyttää yhteiskunnan vaikutusta taustalla. Se voi olla fraasien bai lan ja tang ping lailla leviäviä yhteisiä diagnooseja, joihin meidän on helppoa samaistua ja tarttua.
Kiinalaisten nuorten käyttämät fraasit toimivat, koska ne pystyvät selittämään mieltämme kaihertavia tunteita ymmärrettävällä tavalla, kuten vaikkapa työuupumuksen suhteen kun sitä selitetään yhteiskunnallisemmin: ahaa, työuupumuksessani ei olekaan kyse vain minusta, minun heikkoudestani, vaan nyky-yhteiskunnan uuvuttavista vaatimuksista ja odotuksista meitä ihmisiä kohtaan.
Joskus nämä sanat voivat liittää ihmisiä toisiinsa tavalla, josta muodostuu laaja yhteiskunnallinen liike. Joskus taas tällaiset sanat tuovat lohdutusta: se, etten ole onnistunut tavoitteissani, ei johdu ainoastaan minusta.
Jokaista kaihertavaa tunnetta ei tietenkään pidä selittää yhteiskunnalla.
Me olemme vastuussa vastuussa ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta nykyisin tuntuu siltä kuin olisimme kadottaneet kielen, jolla puhua arkeamme niin keskeisellä tavalla jäsentävästä ja ohjaavasta yhteiskunnasta.
Kaihertavien tunteiden taustalla vaikuttava yhteiskunta kuitenkin tulee vasta näkyviin, kun sitä osaa etsiä oikeilla sanoilla, oikeilla kielityökaluilla.
Yhteiskuntamme maasto muuttuu nopeasti, jolloin toimintaamme ohjaavat kartat jäävät helposti ajasta jälkeen. Esimerkiksi työuupumuksen suhteen tuntuu siltä, ettemme oikein näe muita ratkaisuja kuin elämän leppoistaminen. Sama pätee myös eri mielenterveyshaasteisiin: katsomme niitä yksilöiden ongelmina, emme niinkään laajempina merkkeinä yhteiskunnan pahoinvoinnista.
Uutiskirjeeni perustuu ajatukselle sellaisten sanojen tarpeesta, joiden avulla voisimme tavoittaa mieltämme kaihertavien tunteiden yhteiskunnalliset juuret. Tämä vaatii yhteiskunnallista mielikuvitusta, joka herkistää meitä huomaamaan ilmiöiden yhteiskunnalliset yhteydet ja niiden yhteiskunnaliset ratkaisut.
Parhaimmillaan tämä on yhteiskunnallista dialogia; keskustelua, jossa yhdessä yritetään ymmärtää yhteiskuntaa. Sen ytimessä on yhteiskunnallisen mielikuvituksen herättäminen: miten tämän ja tuon kaihertavan tunteen taustalla ilmenee yhteiskunta sen kaikissa olomuodoissaan.
Juuri tästä ajattelin jatkaa kirjoittamista. Liity mukaan?
Yhteiskuntaelämää suosittelee
Tässä lääkäri Anni Saukkola somediagnoosissa (HS.fi, 17.7.2022) oli monia mielenkiintoisia pointteja liittyen etääntymiseen omasta someprofiilista, oman minän markkinoinnista somessa sekä erilaisista somevaluutoista.
***
Uusimmassa Image-lehdessä löytyi hieno essee hoivasta ja siitä, miksi on niin vaikeaa pyytää erityisesti lapsettomilta ystäviltä apua lastenhoitoon. Siinä oli mainittu myös mielenkiintoinen yhteiskuntaterapeuttinen työkalu: kulttuuriset mallit eli minkälainen toiminta on yleisesti hyväksyttävää ja mikä taas ei. Esimerkiksi isovanhemmilta avun pyytäminen on helpompaa.
***
Kun vahva selittävä teoria poistuu tulkintakatalogistamme, niin silloin jää tilaa muille ideoille. Näin näyttäisi tapahtuvan masennuksen biologiselle selittämiselle. Tästä lisää The Conversation -lehdessä (20.7.2022).
***
Nähdään taas!
Vesa